Järkeistämistä tarvitaan, ei rahalla vaan järjellä

Moni asia, joka nyt nousee kunnallisvaalien alla keskusteluun, liittyy rahaan. Voivotellaan kovasti millä ihmeen rahalla suuret ikäluokat hoidetaan laitoshoidossa, kun se on niin kallistakin. Raha on sellainen asia, jota täytyy osata hakea oikeista luukuista, niin kuntaan kuin yksityiselle ihmisellekin. Kukaan ei lisää rahaa tule lykkäämään kyselemättä toiminnan tarkoitusta ja vaikutusta. Kaikkeen toimintaan ei kuitenkaan tarvita rahaa lainkaan. Suomalaiseen terveydenhuoltoon lykätään rahaa jatkuvasti, osa tästä valitettavasti valuu yksityisille yrityksille, jonnekin verojen tavoittamattomiin. Tällainen toiminta ei ole järkevää tai avointa. Rahoittajan (maksajan, kunnan tapauksessa siis sekä valtuuston että kaikkien kuntalaisten) tulisi voida kysyä mitä rahalla saatiin. Tuloksellista toimintaa kelpaa esitellä ja jos on saatu aikaan oikeita asioita, rahoitusta toimiville rakenteille kyllä jatkossa löytyy. Mutta raha kun ei luo niitä toimintatapoja tai hoida vanhuksia/lapsia/eläinten oikeuksia. Ihmiset ovat keskeisessä roolissa. Täytyy löytää niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään yhdessä, itse, aktiivisesti asioita ja rakentamaan toimivia yhteisöjä ja toimintatapoja. Kun laitoshoidossa kukaan ei oikein ole vastuussa mistään, vaan vastuu on hävinnyt eri virkatahojen luukuille ja työntekijät palkataan pätkätöihin eri paikkoihin aina eri viikoiksi, ei varmasti löydy niitä tarvittavia keskushenkilöitä.

Monessa asiassa menestyksen avaimet ja tarvittava rahoitus ovat jo olemassa, tarvittaisiin vain toimintojen katsomista kokonaisuutena ja päätöksiä järkevästä tavasta toimia. Kun luodaan erilaisia kilpailevia toimintatapoja ja pidetään kiinni esimerksiksi virastojen omista toimintatavoista, ei voida saavuttaa asiakasta hyödyttävää uudistusta. Suomessa on jo pitkään kehitetty erilaisten toimijoiden erilaisia systeemejä, esimerkiksi ristiriidat kuntien ja valtion rahoituksessa, terveydenhoidon ja sairaaloiden eri osa-alueet täysin erillisinä toisistaan tai tiedonkulku, joka on täysin olematonta vaikka KELAn ja työvoimatoimiston välillä. Olisi olemassa sekä sähköiset välineet että rahoitus toteuttaa asioita järkevämminkin, eniten ehkä tarvittaisiin asiantuntemusta, kiinnostusta, avoimuutta, asiakaslähtöisyyttä ja ennenkaikkea oikeanlaista asennetta. Asenne on se pieni ero meissä kaikissa, joka kuitenkin voi tuoda sen suurimman muutoksen. Kun asennoituu elämään niin, että on mahdollista saavuttaa haluamiaan asioita ja tekee töitä sen eteen, asiat sujuvat paremmin. Samoin kuntatasolla tulisi olla tahtoa miettiä asioita yhteistyössä eri toimijoiden (tai vaikka eri puolueista tulevien) kanssa. Ei vain omasta lähtökohdasta vaan asiakkaan lähtökohdista.

Velan ottaminen ei ole kestävä ratkaisu, eikä kaiken perustoiminnan ulkoistaminen. (Sitten ulkoistamisen aiheuttamien virheiden tai vastuiden penkominen ja kallis selvittely.) Kunnan tulee pystyä toteuttamaan peruspalvelut itse. Budjetissa tarvitsee tehdä valintoja, kaikkeen ei voi syytää rahaa tuntematta onko tämä toimiva tapa ja miten se toimii yhteydessä toisiin osa-alueisiin. Kokeiluista tulee lisäksi uskaltaa oppia. Liikaa perustetaan työryhmiä ja kehitysprojekteja, jotka lopulta päätyvät tuottamaan raportin, jota kukaan ei lue ja josta ei opita mitään seuraavaa yritelmää perustettaessa. Meillä on jo olemassa paljon raportteja, tietoa ja eri ryhmien kokemuksia kunnallisista palveluista, otetaan ne huomioon tulevaa rakennettaessa. Moni asia on julkisissa palveluissa jo hyvin, hienoa että ne ovat olemassa, mutta järkeistämistä palvelujen toiminnassa ja niiden saatavuudessa asiakkaalle riittää.

Laitoshoidon parantaminen on tärkeää, mutta kuinka moni laitoshoitoa arvosteleva on käynyt vierailemassa edes omia sukulaisiaan ilahduttamassa sairaaloissa tai hoitolaitoksissa? Hoitohenkilöstö ei koskaan kuitenkaan voi korvata oman perheen läsnäoloa. Vapaaehtoistoiminnallakin voitaisiin tukea virkistäytymistä laitoshoidossa (esim ulkoiluapuna) tai lastensuojelussa tai perhetyössä. Mutta se edellyttää, että ensin rakenteet olisivat toimivia ja meillä olisi työntekijöinä ja johdossa sitoutuneita tehtävästään kiinnostuneita henkilöitä, joilla on mahdollisuus luoda yhdessä hyvät toimitavat juuri kyseisessä yksikössä.

Vai olenko ihan väärässä? Tarvitsemmeko kuitenkin siis vain lisää rahaa?

Esittelyni

Tässä siis taustatietoja itsestäni jos etsit itsellesi ehdokasta Lahden alueelta. Olen 34-vuotias eli sekoitus kokemusta ja sopivasti nuorta asennetta. Miten minusta tuli juuri minä alkoi Nurmijärven kunnasta, pääkaupunkiseudulla mutta maalla. Opin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja yhteisen vastuun ottamisesta jo kotona, kun molemmat vanhempani olivat aktiivisesti kunnan toiminnassa mukana. Perusperiaatteinani elämässä muutenkin ovat rehellisesti toimiminen ja se mitä tehdään, tehdään kunnolla. Lukio-iän jälkeen kävin hieman koukeroisemman opiskelupolun Lahden kansanopiston kautta, parin välivuoden ja Euroopan kautta. Opiskelin Vaasan ammattikorkeakoulussa alemman korkeakoulututkinnon kansainvälisestä kaupasta, opinnot suoritin englanninkielellä ja kansainvälisellä linjalla. Maisterintutkintoni sen sijaan olen suorittanut Ruotsissa. Tämä johtui siitä yksinkertaisesta koulutuspoliittisesta asiasta, että tuohon aikaan en saanut ammattikorkeakouluopintoja hyväksiluettua kokonaisuudessaan Vaasassa AMKin vieressä sijaitsevassa yliopistossa.. Olisi pitänyt aloittaa melkein alusta. Kuitenkin Ruotsissa oltiin jo avarakatseisempia korkeakouluopintojen tunnustamisessa ja siellä sain siis jatkaa suoraan siitä mihin edellisessä tutkinnossani lopetin. Tätä koulutuspolkujen järkeistämistä on sittemmin työstetty Suomessa ja onneksi on kehitetty uusia Master-linjoja ja muita, mutta käsittääkseni käytännöt ovat edelleen hyvin kirjavia ja oppilaitoksesta riippuvaisia.

Ammattikorkeakoulut ja ammatilliset oppilaitokset ovat hyvin olennaisessa osassa Suomen koulutusjärjestelmää, on ihan turhaa vaatia kaikilta yliopistotutkintoja ja ajatella kaikille sopivan samanlainen opiskelutekniikka luennoilla istuen ja kirjoista asioita opetellen. Työkokemusta minulle kertyi opiskeluaikanani siis erilaisista asiakaspalvelutehtävistä, ravintola-alalta, matkailun alalta ja parista suuremmasta kansainvälisestä yrityksestä. Opiskeluaikanani myös toimin opiskelijajärjestössä ja opiskelijalehden päätoimittajana vuoden verran. Opintojen jälkeen sitten pääsi/jouduin/ajauduin Teknillisen korkeakoulun tutkimusrahoituksen pariin ensin osastosihteeriksi ja sitten taloussuunnittelijaksi. Vietin aikaa lähinnä EU-rahoitteisten tutkimushankkeiden raporttien ja EU:n kaikkea muuta kuin selkokielisten ohjeistusten parissa. Olen toiminut myös projektipäällikkönä Tampereen teknillisessä yliopistossa, myöskin tutkimusrahoitukseen ja sen hallinnoinnin kehittämiseen liittyen. Tämän jälkeen tarvitsin kuitenkin taukoa ja etäisyyttä suomalaisten yliopistojen rahoituskuvioista ja muutin Irlantiin, jossa vietin kaksi vuotta työskennellen yhdysvaltalaisen tunnetun IT-yrityksen ohjelmistomyynnissä. Muissa maissa asuminen on näyttänyt minulle uusia puolia itsestäni, mutta myös omasta kotimaastani. Kun näkee muutakin kuin omia ympyröitään, näkee joskus selvemmin kuin sisällä arjen asioissa. Olen osannut arvostaa tiettyjä asioita ja suomalaisia yhteiskunnan rakenteita ihan toisella tavalla palattuani muualta. Suomalaiset koululaiset kun valittavat kouluruuan laadusta ja mausta, ja kyllähän niissä eineksineen ja keskuskeittiöineen olisi paljonkin kehittämistä, mutta onhan se hienoa että meillä tarjotaan ilmaista kouluruokaa! Toisaalta taas muualta voisimme oppia monissa asioissa, vaikka sosiaalisesta kanssakäymisestä, positiivisuudesta, keskustelutaidosta, perheen merkityksestä ja onnellisuudesta, vaikka taloudellinen tilanne ei olisikaan aivan toivottava.

Einstein totesi ettei tieto ole todellista älykkyyttä, vaan mielikuvituksen käyttäminen. Tämä varmasti pitää paikkansa ja ihmisillä tulisi olla mahdollisuus kehittää ja luoda asioita ympärillään itse. Kun on jonkin itse tehnyt tai johonkin osallistunut, sitä arvostaa ihan eri tavalla kuin ulkopuolelta annettua. Voimme antaa lapsille kaiken ja erityisesti rahaa, mutta emme voi rahalla kasvattaa heitä ajattelemaan ja luomaan itse sellaisia asioita, jotka heitä kiinnostavat.

Pääteemani kunnallisvaaleissa on avoimuus ja yhdessä tekeminen. Päätösten teon ja niiden valmistelun tulee olla avoin prosessi, kaikkien asiaa koskevien tulee voida osallistua keskusteluun. Kehitämme kaupunkiamme yhdessä, erilaiset mielipiteet ovat rikkaus. Ollakseen onnellinen, ihmisen tulee kokea voivansa vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja hyvinvointiinsa. Työn tulee tuntua mielekkäältä, samoin kuin ihmissuhteiden. Perheet, urheiluseurat, yhteisöt ja kaupunki tuovat yhteisön tukea ja iloa yhdessä tekemiseen. Minulle paljon voimaa antavat omat harrastukseni ja luonnossa liikkuminen. Perheeni koostuu miehestäni ja kahdesta koirastamme. Perheen "ulkojäsen" asuu tallissa Lahden ulkopuolella. Sosiaalisuus on tärkeää ja on oltava paikkoja, joissa helposti tavata toisia ihmisiä, ilman korkeita maksuja, jäsenyyksiä tai muita järjestelyjä. Esimerkiksi lähikirjastot ovat juuri tällaisia paikkoja ja ne ovat kaupunkilaisille erittäin tarpeellisia!

Hei! Jos luet blogiani, olet varmaankin kuullut kunnallisvaaleista ja niiden ehdokkaista. Koitan blogissani hieman avata aiheita, joista haluaisin Lahdessa keskusteltavan ja jotka koen olennaisiksi kunnallisessa vaikuttamisesta.

Kaikkia asioita, vaikka kannatettaviakin, ei voi ajaa samanaikaisesti ja kunnallisesti rahaa on vain rajallisesti. Kuntien on minusta turvattava peruspalvelut ja niiden tuottaminen on saatava kuntoon muulla tavoin kuin antamalla yksityisille yrityksille mahdollisuus tuottaa voittoa vaikkapa vanhuspalveluiden, terveydenhuollon tai ohjelmistojen tarjoamisella (mahdollisesti monopoliasemassa). Julkinen liikenne kuuluu samaan kastiin, kuntalaisen/kaupunkilaisen on voitava liikkua sujuvasti ja kohtuulliseen hintaan, eli suunnittelu ei voi alkaa tavoitteesta tuottaa bussifirmalle mahdollisimman paljon. 

Valta tuo vastuuta ja sokaisee, sen keskittyminen kunnissa harvoille ja vuodesta toiseen samoille ihmisille ei palvele tavallisten kuntalaisten asiaa. On hienoa saada kunnalliseen vaikuttamiseen uusia kasvoja ja kuntalaisten omat mielipiteet muutenkin kuin vaaleissa. Kunnallisdemokratian tulisi todella olla demokraattista. Sama toistuu tietenkin valtakunnan ja EU:n tasolla, demokratiaa ei voi tuoda harvojen "viisaiden" tai isoimpien maiden huoleksi. Kaikkien on saatava osallistua ja keskustelun tulee olla avointa. Vain avoimella tiedokululla ja erilaisten mielipiteiden tasa-arvoisella keskustelulla voidaan saada aikaan demokratiaa, johon kansalaiset /kuntalaiset voivat sitoutua. Yhteisten arvojen tulee antaa muotoutua yhteisen keskustelun kautta, ei jostain ulkopuolelta sanemalla.  

Nostan blogissani esiin aihe kerrallaan minun kampanjani teemat, joita ovat: 
- avoimuus (keskustelu, tasa-arvo ja avoimuus uusia ratkaisuja kohtaan)
- lamapuheen sijaan tekoja esimerkiksi nuorten opiskelun ja harjoittelupaikkojen turvaamiseksi
- yrittäjyydestä kasvua, mutta yrittäjyyden edellytykset ja esimerkiksi oppisopimuskoulutus tulee tehdä mahdolliseksi luomalla sellaiset olosuhteet, jotka eivät vaikeuta toiminnan aloittamista ja itse tekemistä
- kunnalliset peruspalvelut (ei homekouluja, lakkautuksia, karsimista, terveydenhuollon vastuun siirtämistä yksityisille firmoille, joukkoliikenne oltava riittävän edullista ja sellaista, joka palvelee kuntalaisia aidosti)